There’s something about yliopisto (Sekaisin yliopistosta?)

Yliopisto, maiskuttelepa hetki suussasi sanaa yliopisto. Luultavasti olet tuore tai vähän vanhempi ylioppilas. Ylioppilas, sehän on melkein sama sana kuin yliopisto. Lukiosta tullaan ylioppilaiksi, mutta oletko oikeasti oppinut mitään? Toki tietomääräsi on ehkä suurimmillaan kirjoitusten aikana, mutta mikä tieto? Tuskin sentään ylioppinut olet, eihän pelkkä lukiokoulutus valmista sinua ammattiin. Sehän ei tietysti ole tarkoituskaan. Tarkoitus on valmistaa sinut seuraavaan koitokseen, oli se sitten yliopisto, ammattikorkeakoulu, au pair -vuosi, työharjoittelu, välivuosi tai kenties jotain muuta. Syksystä alkaen sinun paikkasi on yliopistossa yhdessä Suomen tunnetuimmista opiskelijakaupungeista, Jyväskylässä. Olen varma, ettet tule katumaan päätöstäsi.

Kun viimeistään syyskuun alussa saavut kaupunkiin, on aika tutustua ympäristöön ja ihmisiin. Opiskelupaikkasi sijaitsee kauniilla paikalla Jyväsjärven rannalla, hieman erillään varsinaisesta kampus-alueesta, joka sijaitsee Seminaarinmäellä. Niin sanotulle humanistikukkulalle harvemmin lienee asiaa, mutta aina joskus sielläkin tulee vierailtua. Sinällään erillisyys tekee pienen pesäeron humanisteihin ja "meihin". Joku ehkä kehtaisi sanoa, että eron tekee jo opintosuunta, mutta sitä en allekirjoita. Useita eri alojen opiskelijoita tuntien voin sanoa, että hyviä tyyppejä voi löytää ääripoikkitieteellisestikin. Se on rikkaus, saa näkökulmia asioihin, sillä jollain tapaa tiettyä yhtenäisyyttä eri alojen ihmisten ajatusjuoksussa ehkä kuitenkin on havaittavissa. Ihanteellisia paikkoja muiden alojen ihmisiin tutustumiseen on useat opiskelijatapahtumat ympäri vuoden, kaupunki itsessään, harrastukset, ainejärjestötoiminta, muut luottamustehtävät sekä tietenkin kurssit joilla on opiskelijoita koko yliopistolta (esim. kielet ja jotkut yleisopinnot).

Todennäköisesti tärkeimmät ja lähimmät opiskelijakaverit löytyvät kuitenkin omasta ainejärjestöstä. Siksi kannattaakin heti alusta asti olla mukana täysillä ja solmia kontakteja toisiin fukseihin. Kursseilla ja ryhmätöissä tulee väistämättä tilanteita, joista ei yksin selviydy vaan on hyvä, jos jo etukäteen on tuttuja naamoja. Aivan alkusyksystä nämä samaiset tilanteet luonnollisesti toimivat itsessään opiskelijoita yhdistävinä tekijöinä. Parhaiten uusiin kavereihin tutustuu varmasti osallistumalla fukseille järjestettyihin tapaamisiin, saunailtoihin, bileisiin ja muuhun toimintaan. Vaikkei itse tapahtuma jostain syystä ei kovin kiinnostaisi, niin ehkä silti kannattaa tulla katsastamaan tilanne. Josko vaikka löytyisi toinen samaa ajatteleva ja sen jälkeen mikään ei estä siirtymästä kiinnostavaan aiheeseen ja paikkaan. Kannattaa muistaa, että meitä todellakin on moneen junaan J Yhteisissä tapahtumissa ja tutorryhmän matkassa kohtaa myös vanhempia opiskelijoita, heitä ei pidä pelätä vaan rohkeasti soluttautua joukkoon. Pian nimellinen ero fuksien ja muiden välillä on jäänyt jo unholaan, olet päässyt perheeseen.

Eipä aikaakaan, kun uudet tavat ovat muuttuneet arkipäiväksi, oudot naamat hyviksi kavereiksi, monille uusi kaupunki tutuksi ja opiskelijaboksi ikiomaksi kodiksi. Tämähän ei tietenkään tarkoita, että elo latistuisi jollain tavalla harmaaksi puurtamiseksi, ei missään nimessä! Itse toisen vuoden päättävänä voin vain sanoa, että koko ajan tuntuu paremmalta. En tarkalleen tiedä mistä se johtuu, mutta olen varma että sillä on jotain tekemistä sen kanssa, kun löysin lukion jälkeen elämälläni pienen polun. Tämä polku on nyt mutkitellut pitkän matkan, loppua ei ole näkyvissä, mutta en ole ollenkaan huolissani. Matkan varrelta on tarttunut mukaan valtavat määrät kokemuksia, elämyksiä, tarinoita, ihmisiä, sattumia ja uskomattomuuksia. Polun loppua ei näy, mutta ei haittaa tippaakaan. Olen onnellinen, onnellinen yliopistossa.

Juha Toivanen
fuksi@dumppi.fi