Heitä vesilintua, älä turhaudu

Harvalla parin ensimmäisen vuoden opiskelijalla on selkeä vastaus siihen kysymykseen, johon jokainen mummo, kummi ja työhaastattelija haluaa vastauksen. Nii-in, mikä sinusta tulee isona? Jos tähän ei saa selkeää ja yksiselitteistä vastausta "kokeneelta" yliopiston käytävien laahaajalta, niin miten tuore fuksi voisi osata siihen vastata. Hyvin monella alkuperäinen tavoite vaihtuu matkan varrella.

Mutta mitkä luennot pitäisi siirtää omaan kalenteriin? Tietysti on järkevää lukea aineita, jotka tukevat toisiaan. Jos tavoitteena on selkeästi lääkeainekemian suuntautumisvaihtoehto, niin kannattaa kammeta alkuun itsensä kemian, biokemian ja biologian luennoille. Loogista, ainakin minusta. Eri asia on kuitenkin mitä tulevaisuuden työnantaja toivoo. Tiedän tapauksia, jossa selkeästä suuntautumisesta on ollut sekä hyötyä että haittaa. Samantapaisia työpaikkoja harjoittelupaikkoja haettaessa voi saada vastauksia laidasta laitaan.

Tapaus 1: "Olet lukenut juuri niitä aineita, joita tähän paikkaan haluavalta vaaditaan. Fysiikan perusopinnot, tilastotieteitä ja tietojärjestelmätieteitä. Ilmoitamme valinnastamme virallisesti ensi viikolla. Tervetuloa yritykseemme."

Tapaus 2: "Sinulla on hallussasi oikeita asioita, nuo perusopinnot näyttävät olevan kunnossa. Olet kuitenkin lukenut selkeästi vain näitä aineita ja me etsimme hiukan laaja-alaisemmin suuntautunutta ihmistä. Pidämme sinut kuitenkin mielessämme."

Tapaus 3: "Matematiikkaa cumuun asti ja luonnontietä sieltä täältä. Lisäksi olet lukenut yhteiskuntapolitiikkaa ja saksaa. Olet hakenut vaikutteita myös muista tiedekunnista ja se on ehdottomasti plussaa. Olet sopiva tiimiimme."

Tapaus 4: "Matikkaa, tietoliikennepuolta, historiaa ja fysiikkaa. Et sinä kuule tuollaisella sillisalaatilla tämän alan töitä saa."

Edellisestä huolimatta on sanomattakin selvää, että paikkaa esimerkiksi kemian tutkimusprojektista ei saa ilman kemian opintoja. Lisävaatimukset ovatkin sitten eri juttu. Tärkeintä on kuitenkin ehdottomasti käyttää aikaansa siihen, mikä oikeasti kiinnostaa. Vaikka joka ikinen kurssi ei valmistaisi sinua tulevaan ammattiisi, kasvat joka tapauksessa ihmisenä. Tulevaisuudessa ehdit varmasti hioutua oman alasi timantiksi, tulethan tekemään sitä työtä 30-40 vuotta.

Alkuperäisellä, ensimmäisenä vuotena laaditulla tavoitteella voi heittää vesilintua. Jos orgaaninen kemia ei kiinnosta enää yhtä paljon kuin tänä syksynä riittävästi, niin kukaan ei kiellä sinua lukemasta fysikaalista kemiaa erikoistumisvaiheessa. Tai vaihtamaan solubiologian opinnot tietotekniikkaan. Tieteenalojen raja-aidat ovat murtumassa ja yhden alan puurtajat ovat jäänet vähemmistöksi.

Ei siis kannata juosta vain ja ainoastaan rahan perässä. Ei todellakaan. Jokaisen pitää ajatella myös itseään ja omia tarpeitaan. On melkoisen karua huomata 47-vuotiaana tehneensä koko siihenastisen elämänsä töitä, joista ei oikeasti välitä ollenkaan. (Naisten) lehdistä saa jatkuvasti lukea tarinoita, joissa uraansa burnoutiin asti kulkeneet selviytyjät nauttivat nyt elämästään kukkakauppiaana.

Maria Nummela