Heräsimme kahdeksan yhdeksän kieppeillä ja aloimme heti puuhailemaan lähtöä. Lakanat piti viedä pois, roskia piti kantaa, Astalle, Marikalle ja Riinalle piti tehdä roinasäkit (meille jäi vaikka millä mitalla ruokaa ja astioita joten annamme ne pois) ja vaikka mitä piti tehdä. Harmistuksen hetkiä minulle meinasi tuottaa seikka, että melkein jo luulin, että olin hukannut matkalaukun ja Suomi-kodin avaimet, mutta onneksi ne löytyivät lopulta pengottuani reppuni ja matkalaukkuni täysin ja vain kurkattuani tietokonelaukkuun, jossa ne olivat...

Kävimme vielä viimeisen kerran kurkkaamassa Akropolia tosi lämpimässä päivässä, varmaan yli 20 astetta varjossa, ja palailimme kämpille viimeistelemään pakkauksiamme. Puolen päivän jälkeen Asta ja Marika tulivatkin piipahtamaan ja juttelimme siinä hetken ja kohta Riinakin piipahti. Heidän lähdettyään ja saatuaan 'lahjasäkkinsä' vielä viimeiset tarkistukset ympäri kämppää, matkalaukut kiinni ja menoksi.

Tavaraa meillä oli vaikka millä mitalla: matkalaukut eivät todellakaan olleet mitään kevyimpiä, lisäksi kannoin reppua, tietokonelaukkua sekä pientä Adidas-pussukkaa. Sadulla kannossa olivat matkalaukun ja repun lisäksi Bulgariasta asti tuotu sinistä Fantaa sisältävä pullo sekä kameralaukku. Tuo Fanta-pullo vain harmittavasti jäi Ambelokipin kohdalla A6-bussiin; sillä oli melko kiire jatkaa: kun huomasimme noin 5 sekunnin jälkeen astuttuamme bussista, että pullo jäi bussi oli jo kaukana menossa - mur. Alkumatkasta minullakin oli vesipullo, mutta se jäi asuntolan aulaan :).

Metroilimme Ethniki Amynalle, josta pääsimme jatkamaan nätisti lentokenttäbussilla Eleftherios Venizelos -lentokentälle. Kentällä pääsimme heti check in:iin ja matkalaukuistamme, jotka onneksi kiidätettäisiin suoraan Helsinkiin, eroon. Pientä jännitystä loi se seikka, että kumpainenkin laukku painoi yli 28 kiloa ja meidän painorajoitus oli 20 kiloa - no ehkä täti näki lipuistamme, että olimme olleet Kreikassa yli puoli vuotta ja ei antanut ylipainomaksua mistään.

Seuraavaksi oli vuorossa ruoka lentokentän McDonaldsissa (kyllä, meidän piti boikotoida Amerikkalaisia tuotteita, mutta nyt oli iso nälkä!) jossa ruokailun ohessa laskeskelimme paljon tavaramäärämme oli reissun aikana lisääntynyt ja tulos oli yli 45 kiloa - ja eihän me oltu edes ostettu mitään :).

Kuvut ravittuna marssimme Tax Free -puolelle ja saman tien turvatarkastukseen, joka olikin melko tiukka: minun piti avata jokainen pussukka, Reppu ja Adidas-pussukka, joissa näkyi läpivalaisussa pullo (no, ouzo-pulloja tietysti). Sanoin samalla tarkastusmiehelle, joka kääri pikkupulloja sukistani ja paidoistani näkyville, että ouzo on hiukan kalliimpaa Suomessa kuin Kreikassa, ja onhan se :/. Lopulta saatuamme kamat takaisin reppuun (mikä olikin tuskaa) jäin odottelemaan Satua, joka oli jäänyt myös tiukkaan syyniin. Hänen ouzo-pullot eivät olleet yhtään kiinnostavia tarkastajien mielestä, mutta metallinen purnukka, joka sisälsi ulkomaalaisia euroja tuotti pään vaivaa: eihän siitä näkynyt röntgenissä ollenkaan läpi ja sitä sitten availtiin ja tarkasteltiin.

Lopulta pääsimme tarkastuksesta ja astuimme koneeseen. Matka Unkariin sujui leppoisasti katsellen ohi lipuvia pilviä ja ruokaillen sekä lukien lehtiä; enää en ollut niin innoissani lentämisestä kuin silloin kun tulimme Ateenaan - olihan noita pilviä jo nähty :).

Budapestissä marssimme suoraan vaihtoyhteyksien portilla jossa oli toinen, paljon löysempi, turvatarkastus. Siitä marssimmekin suoraan läpi - Sadunkaan ei tarvinnut sanoa muuta purkistaan kuin, että siinä on rahoja sisällä :). Kauan ei Helsinkiin liitelevään koneeseen päästyä tarvinnut odotella Tax Free -visiitin jälkeen; mikä olikin ihan hyvä sillä ei meidän käsimatkatavaroita jaksa kannossa pitää turhan päiten (laskettiin, että meillä oli yhteensä käsimatkatavaroineen ja laukkuineen noin 100 kg tavaraa mukana - ja mikä parasta: ei meidän tarvinnut maksaa ylipainomaksuja :).

Helsinkiin asti selviydyttyämme, ruokaillen toiseen kertaan ja katsellen piirrettyjä koneessa, haimme saman tien kamamme hihnalta ja sulloin ne kärryyn - enempää en kyllä tuota rohjaketta vetäisi ja samaa varmaan ajatteli Satukin. 'Ei tullattavaa' portin läpi odotusaulaan jossa Sadun isä jo odottelikin meitä.

Matkattuamme Heinolaan Sadun vanhempien kotiin purimme hiukan tuliaisia joiden jälkeen tulivat kaksi illan kohokohtaa: sauna ja suomalaiset lihapullat kastikkeella ja perunamuussilla - Nam! Näiden nautintojen jälkeen olikin sitten aina painua yöpuulle sillä kellokin alkoi näyttää jo yli kahta yöllä.

Lisätty 30.3.2003 kello 12:00 - Juhani Lammassaari